Kesä lähestyy ja tuo mukanaan hyttyset, polttavan auringon, pienet nirhaumat ja naarmut, tikut lasten käsiin ja nokkosenpolttamat sormiin. Pihkasta löytyy helpotusta kaikkiin yllämainittuihin asioihin.
Pihkaa on käytetty Suomessa jo satojen vuosien ajan ja muualla maailmassa sitäkin kauemmin. Ensimmäinen suomalaismaininta löytyy vuodelta 1578 Benedictus Olain lääkärikirjasta, jossa sitä neuvottiin käyttämään säärihaavojen hoitoon.
PIHKAN VAIKUTUKSET
Kun havupuu jostain syystä vaurioituu, alkaa haavakohta erittää pihkaa, jolla puu korjaa ja suojaa itseään bakteereilta sekä tuholaisilta. Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos. Se sisältää runsaasti eri ainesosia, jotka ovat voimakkaasti antimikrobisia, antibioottisia ja antifungaalisia – eli ne tuhoavat mikrobeja, bakteereja ja sieniä sekä estävät niiden lisääntymistä. Pihka myös rauhoittaa tulehdusta ja edistää solujen uusiutumista.
Aivan kuten pihka korjaa havupuun haavoja, se hoitaa myös ihmisen vahingoittunutta ihoa. Pihkavoidetta on käytetty kansanlääkinnässä muun muassa hyttysenpistoihin, haavoihin, tulehduksiin ja palovammoihin. Sitä voidaan käyttää myös kuiviin kantapäihin tai kynsinauhoihin, kynsisieneen, huuliherpekseen, finneihin, ihottumiin tai vetämään tikkua pois ihosta. Pihkan teho on tieteellisesti todistettua ja sitä käytetään sairaaloissa ja terveyskeskuksissakin mm. tulehtuneiden leikkaushaavojen hoidossa.
Pihkalla on hoidettu – ja hoidetaan edelleenkin myös eläimiä. Lehmien tulehtuneet utareet, hevosten kaviot ja lemmikkieläinten tassut saavat suojaa ja hoitoa pihkavoiteesta. Sitä on käytetty myös suksien voiteluaineena, koneiden remmien luistonestoaineena, saapasrasvana ja paperiliiman korvaajana.
PIHKA RAAKA-AINEENA
Pihkavoide, pihkasalva, pihkaseerumi, pihkaöljy… Pihkatuotteita on markkinoilla paljon eri nimillä. Metsän Emännän Pihkasalvaa kutsutaan salvaksi voiteen sijasta, sillä se ei sisällä ollenkaan vettä. Raaka-aineita ovat luomulaatuinen oliiviöljy, Lapista kerätty kuusenpihka ja kotimainen luomulaatuinen mehiläisvaha.
Omassa pihkasalvassani on 20% kuusenpihkaa. Tutkimuksien mukaan pihkavoiteen teho ei nouse, jos pihkaa käyttää ”liikaa” eli esimerkiksi 30-50%. Riittävä määrä on 10-20%. Eikä sitä sen enempää kannata laittaakaan, sillä aivan sama hyöty saadaan pienemmällä määrällä. Mitä suurempi pihkapitoisuus on, sitä suuremmaksi todennäköisyys myös allergiselle reaktiolle kasvaa. Pihkan sisältämien hartsien vuoksi se ei sovi käytettäväksi henkilöille, joilla on hartsiallergia.
Männynpihkasta kuulee usein omituisia väitteitä, kuten että se olisi myrkyllistä tai sitä ei voisi esimerkiksi haavojen hoidossa käyttää. Oikeastaan hyvin monien havupuiden pihkaa ja neulasia voi hyödyntää lääkinnällisesti. Männynpihka on siis aivan yhtä tehokasta kuin kuusenpihka, mutta sitä on vain harvemmin käytetty. Pihkan keruutapa männystä on hankalampaa kuin kuusesta, sillä se vaatii pihkan valutusta kun taas kuusesta pihka valuu useammin itsestään.
LAPSIPERHEESSÄ AIVAN YKKÖNEN
Meidän perheessä pihkasalvaa käytetään lähes kaikkeen, mitä iholle tulee. Sitä myös kannetaan aina mukana. Minulla on monesti niskat ja hartiat jumissa ja jalkoja särkee iltaisin. Olen kokenut pihkasalvan melkeinpä parhaimmaksi salvaksi kireitä lihaksia ja kolotuksia helpottamaan.
Menninkäispoika puolestaan on niin kova touhuamaan, että pikkunaarmuja ja kolhuja tulee tämän tästä. Viime kesänä hän halusi moneen kertaan tehdä tuttavuutta nokkosten kanssa, äidin kielloista huolimatta. Arvaahan sen, miten siinä kävi. Onneksi oli pihkasalvaa lähettyvillä ja nokkosen aiheuttama polttelu helpotti nopeasti. Pyöräilemään opettelussa ja joka paikkaan kiivetessäkin naarmuja tulee. Vuoden päästä vauhtia täällä riittää kaksin verroin, kun pikku-Otavakin oppii kävelemään. Lapsiperheessä pihkasalva on kyllä aivan ykkönen.
Oletko käyttänyt pihkasalvaa tai pihkavoidetta? Tai kenties tehnytkin sitä itse? Millaisia kokemuksia sinulla siitä on?
Lue myös:
Kevään pienet vitamiinipommit – kuusenkerkät
Kuukauden rohdoskasvi: Koivu