Blogi

Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Blogi

Unelmia metsän reunalla -blogissa pääset seuraamaan Metsän Emännän elämää omalla tilallaan Lapissa. Kirjoitukset käsittelevät luonnonmukaista elämää monin tavoin, sekä Metsän Emännän Puotia. Avainsanoja: luonto, yrtit, kotikosmetiikka, metsä, ekoilu, luonnonantimet, mehiläiset, omavaraisuus, itse tekeminen, puutarha


Julkaistu , julkaisija

Kevään pienet vitamiinipommit - kuusenkerkät

 

kerkkablogi

 

Oletko jo tutustunut näihin pieniin kevään vitamiinipommeihin, aromikkaisiin kuusenkerkkiin? Niiden keruuaika on pian käsillä!

 

Kuusen nuoret vuosikasvaimet eli kerkät pursuavat C-vitaminia ja kivennäisaineita. Niiden keruuaika on lyhyt ja ajoittuu alkukesään, touko-kesäkuulle. Kuusenkerkät kerätään, kun ne ovat vielä vaalean vihreitä ja pehmeitä, eivätkä neulaset ole kovettuneet pistäviksi.

 

Kuusen havuja, kerkkiä ja pihkaa on käytetty rohtoina jo vuosituhansien ajan. Kuusi on helppo tunnistaa ja sitä kasvaa yleisesti koko Suomessa – aivan pohjoisinta Lappia lukuunottamatta.

 

Kuusen kerkät ovat antioksidanttisia (ylläpitävät elimistön omia puolustus- ja suojausmekanismia estäen elimistön vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapettumista), antiseptisiä (tuhoavat pieneliöitä, kuten bakteereja) ja kohottavat yleiskuntoa sekä vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Erinomaisia siis kevätväsymyksen taltuttamiseen!

 

kerkkablogi3

 

Niistä voi saada helpotusta myös lihaskipuihin, noidannuoleen ja reumatismiin. Kerkistä voi valmistaa hoitoöljyä, salvaa tai voidetta kipujen taltuttamiseen ja ääreisverenkierron tehostamiseen kylmille käsille ja jaloille.

 

Teenä, tinktuurana, siirappina tai hunajan seassa kuusenkerkkiä voi käyttää hengitystievaivoihin, kuten limaiseen yskään tai keuhkoputkentulehdukseen. Antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi kuusenkerkkäteellä voi hoitaa myös suun- ja nielun tulehduksia sekä yleisesti kehon tulehdustiloja.

 

Kuusenkerkkiä voi syödä sellaisenaan salaateissa, smoothieissa, jälkiruuissa tai vaikka leivän päällä. Niillä voi myös koristella vaikkapa raakakakkuja. Kerkissä on hyvin aromaattinen, raikas ja hieman sitruunainenkin maku. Tykkään yhdistää kuusenkerkkiä esimerkiksi puolukan, tyrnin ja nokkosen kanssa. Voimakkaan makunsa vuoksi ne sopivat hyvin myös ruuanlaittoon, kuten piirakoihin, dippeihin, kastikkeisiin tai juuresten ja erityisesti kalan kaveriksi.

 

kerkkablogi4

 

Kuusenkerkät kannattaa käyttää tuoreeltaan tai säilöä pakastamalla talven varalle. Kuusenkerkkien keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin, joten niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Keräämisessä kannattaa muistaa myös kestävän kehityksen periaatteet – eli kerätään kerkkiä sieltä täältä eikä peräkkäisinä vuosina samoista paikoista. Myös (pienen) kuusen latvus jätetään kasvamaan. Tällä tavalla kerkkien keruu ei vahingoita metsien kasvua.

 

kerkkablogi2

 

Jos et itse pääse tai ehdi keräämään kerkkiä tänä keväänä, niin Metsän Emännän Puodista löytyy kuusenkerkkäjauhetta, kuusenkerkkäjuomaa ja havusuolaa. Ja onpahan kuusenkerkät raaka-aineena myös uudessa saippuassani, josta kuulette lisää lähiaikoina. :)

 

Tässä vielä ohje, jota ehdottomasti kannattaa kokeilla! 


Taivaallisen hyvä kuusenkerkkähunaja: 

Laita lasipurkkiin noin 1/3 kuusenkerkkiä ja kaada päälle juoksevaa hunajaa. Sulje kansi ja anna valmistua 2-4 viikkoa. Kääntele purkkia ylösalaisin päivän, parin välein. Kun hunaja on valmis, voit siivilöidä kerkät pois tai syödä ne hunajan kanssa. Jos käytät pakastettuja kerkkiä, anna niiden kuivahtaa ennen hunajan sekaan laittamista, jottei ylimääräinen vesi pääse pilaamaan hunajaa. Tätä voit käyttää tavallisen hunajan tapaan juomissa, jälkiruuissa tai herkutella sellaisenaan. Ja herkkua tämä todella onkin!

 

Mitkä on teidän suosikkitapoja käyttää kuusenkerkkiä? Tai jos et ole vielä kokeillut, niin mitä haluaisit niistä ensimmäisenä tehdä?

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kevätretki Ruissaloon

 
sinivuokot ruissalossa
 

Lähdettiin Menninkäispojan kanssa kaksin viikoksi etelään, pakoon pohjoisen sohjo-ja mutakelejä. Mieheni jäi kotiin tekemään viimeisiä sisäremontteja tälle keväälle, jotta seuraavaksi päästään sitten pihahommia ja kanalan rakennusta aloittelemaan tilallamme.

 
Kevät on mielestäni inhottavin vuodenaika. Pitkän ja pimeän talven jälkeen kevään valo on toki ihanaa ja niin mieltä piristävää, mutta kevät tuntuu aina jatkuvan ja jatkuvan etenkin meillä pohjoisessa. Aina saa malttamattomana odotella lumien sulamista ja ensimmäisten villiyrttien nousemista. Metsäänkään ei oikein pääse, kun lumi ei enää kanna, vaan sitä upottavaa sohjoa riittää polviin asti. Siispä otettiin yöjunalla suunta kohti entistä kotikaupunkiani Turkua ja toivotaan, että mahdollisimman paljon lunta sulaisi reissumme aikana!
 

Yksi lempipaikoistani Turussa on aina ollut Ruissalon saari. Vanhat tammimetsät, merenrannat, romanttiset 1800-luvun pitsihuvilat ja hyvät ulkoilureitit tekevät Ruissalosta ihastuttavan päiväretkikohteen. Ja nyt etenkin kun perheessämmeon taapero, helppokulkuiset ja mahdollisesti rattailla kuljettavat reitit on meidän retkillämme vielä oltava, ja Ruissalosta niitäkin löytyy. Saaroniemen rannan leikkipuistoa unohtamatta!

 

retkeilyä Ruissalossa

 

Ruissaloon pääsee keskustasta myös kätevästi bussilla. Päätimme hypätä bussin kyytiin, sillä sekin olisi Menninkäispojalle elämys - meilläpäin kun ei sellaisia erikoisuuksia kulje. ;) Bussimatkalla hieman ennen päätepysäkkiämme bongasimme jo ensimmäiset eläimet, kun kolme peuraa ihmetteli ohiajavaa bussia tien viereisellä pellolla.

ruissalossa

Perille päästyämme sydämeni valtasi suuri onnentunne, kun pääsi pitkän talven jälkeen metsään kulkemaan ja hämmästelemään luonnon heräämistä talviunilta. Miten olinkaan metsää kaivannut! Linnut laulelivat, valko- ja sinivuokot, leskenlehdet ja kiurunkannukset kukkivat, pikkuruisia villiyrttejä näkyi siellä täällä ja pikkuhiljaa hyvä olo valtasi koko kehon. Rannikkokaupungin kasvattina myös meren äärellä oleminen rauhoittaa. Merta katsellessa ajatukset hiljenevät, mieli rauhoittuu ja sielu lepää. Merenrantakalliot ja metsä ovatkin sellaisia omia mielipaikkojani luonnossa.
 
retki4
Leskenlehden ihmettelyä.

Menninkäispojastakin huomasi, miten onnessaan hän oli, kun pääsi tutkimaan ja näkemään niin paljon uusia asioita. Oli isoja puita, monenlaisia lintuja, kiviä, koloja, käpyjä ja ötököitä. Pienet silmät huomaavatkin usein paljon enemmän kuin aikuiset. Eväiden syöminenhän on yleensä retken kohokohta, mutta meillä ei eväshetkestäkään meinannut tulla mitään, kun piti muurahaisten kulkua katsella ja käpyjä kerätä. :) Lasten hetkessä elämisestä ja läsnäolon taidosta olisi meillä aikuisilla kyllä paljon opittavaa.
 
kuunnellaan puuvanhuksen kertomuksia
Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan, mitä puuvanhuksella oli kerrottavanaan.
 
Ruissalossa meren rannalla
Pieni Menninkäispoika suuren meren rannalla.
 

Retkipäivä oli niin ihana, että taidammekin tehdä tästä toukokuisesta etelänreissusta perinteen - jos ensi vuonna kävisimme myös tutustumassa Ruissalon kasvitieteelliseen museoon. :)

 

 

Lue koko viesti
Lisätietoja:: kevät, metsä, retkellä